Noh, nyt kun on isot pihat ja puitteet kunnossa, päätin repästä ja yrittää perustaa kasvimaan. Tämä teksti ei sitten ole mikään "tee näin" opetuspostaus vaan blogin ideaan perustuva "elämäni pieniä iloja" projekti. Onnistuessaan hyvinkin paljon iloa tuottava juttu. Teille muille taas inspiraatiopotku, jospa sinäkin?
Tästä lähdettiin. Pihassa oli edellisten asukkaiden jättämä "häkkyrä", mikä on saattanut heillä toimia myöskin kasvimaana. Tiedän, koska tänään sieltä oli maasta noussut sipulin varsia ja raparperiä. Tässä vaiheessa pari viikkoa sitten haravoidessa, luulin raparperien alkuja kukiksi..
Sitten, kaupasta siemeniä ja turveruukkuja esikasvatukseen.
Ostaessani mietin mitä meillä eniten tykättäisiin syödä, ettei jää maahan mätänemään. Sitten alkoikin mieletön tiedon metsästys kun kaikissa on vähän eri ohjeet kylvöön. Minkälainen maan pitää olla ja mitä lannoitetta laittaa, osaa lajikkeista tulee esikasvattaa sisällä, osan siemeniä pitää turvottaa vedessä, milloin mikäkin tulee tai uskaltaa laittaa maahan eli onko jo tarpeeksi lämmin ulkona... jollekin viherpeukalolle tuttu juttu ja rutiinihommia mutta olisitte nähneet mut näiden siemenien kimpussa. Voi jeesus.
Siinä osa lillumassa ja turpoamassa, nopeuttaa itämistä.
Seuraavaksi maaperän parantelua. Rikkaruohot pois, kalkkia ja lannoitetta.
Tässä papuja tulossa sisälle esikasvatukseen. Pari-kolme viikkoa kasvavat (toivottavasti) sisällä ja sitten maahan.
Osan siemenistä sai laittaa jo maahan suoraan. Eivät ota nokkiinsa viileästä, eivätkä vaadi esikasvattelua. Kasvimaan sijoittelu ja kylvö ylipäätään on ihan amatöörin tekele mutta jo jonkin verran kasvaneiden sipuleiden takia en uskaltanut möyhiä sitä kohtaa ollenkaan, jos sieltä nousee vielä lisää tai mahdollisesti muutakin. Kastelu on tärkeää. Toivottavasti muistan...
Harso suojaa kylmältä ja tuholaisiltakin.
Nyt jäädään sitten odottelemaan loppujen kylvöä ja minkälainen tästä kasvaa. Saanko yhden yhtä kappaletta ruokapöytään tänä kesänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti